Vertaistukea WhatsApp-ryhmässä
16.5.2023
Sanyn jäsen Mari Vatanen vetää Liisa Soultanisin kanssa vertaistukitoimintaa, missä tukea saa pääosin WhatsApp-ryhmässä. Mari starttasi ryhmän vuonna 2019, jolloin sai itse AN-diagnoosin, sillä nuorena perheenäitinä häntä mietitytti etenkin työelämään ja lapsiperhearkeen liittyvät asiat.
”Saadessani diagnoosin kaipasin kovasti vertaistukea. Silloisissa tukiryhmissä oli ihanaa ja avuliasta porukkaa, mutta suurin osa oli kovin eri elämäntilanteessa kuin minä nuorena perheenäitinä. Kaipasin juttuseuraa ihmisistä, jotka pohtivat samoja asioita.”
Kaikki tervetulleita
Facebookin kautta Mari tutustui Liisaan, ryhmän toiseen vetäjään, ja yhdessä he saivat idean nuorten aikuisten ryhmän perustamisesta. Tosin ryhmään pääsyllä ei ole ikärajaa. Kaikki ovat tervetulleita.
”Ryhmässämme on jäseniä ikähaarukalla 18–50. Mukaan pääsevät kaikki, jotka kokevat, että ryhmän aihepiiri koskettaa itseä. Viestiä voi laittaa minulle. Yhteystietoni löytyvät Sanyn sivuilta (ja tämän jutun lopusta).”
Mari kertoo, että ryhmän tuki perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja jokainen saa osallistua omalla tavallaan. Vertaistuki WhatsAppissa mahdollistaa aktiivisen keskustelun eri puolella Suomea asuville jäsenille. Maantieteellisestä hajonnasta huolimatta ryhmäläiset ovat myös tavanneet.
”Osa osallistuu aktiivisesti keskusteluun, osa tykkää enemmän seurailla muiden keskustelua. Olemme nähneet myös kasvokkain muutamia kertoja. Tulevaisuudessa järjestämme mahdollisesti taas livetapaamisia.”
Ryhmässä jaetaan ilot ja surut
Vertaistuen saaminen samanlaisessa elämäntilanteessa olevalta ja ymmärryksen jakaminen ovat sairauden eri vaiheissa erittäin merkittävää.
”Sairastuminen on aina iso kriisi ja sanoisin, että erityisen iso kriisi se on nuorelle, jonka pitäisi olla elämänsä kunnossa ja jolla pitäisi olla edessä vielä monia vuosia työ- ja perhe-elämässä. Omasta ystäväpiiristä ei useinkaan löydy saman kokeneita, joten vertaisten löytäminen on todella tärkeää.”
Mistä kaikesta ryhmässä sitten puhutaan?
”Ryhmässä kysellään paljon käytännön vinkkejä ja jaetaan kokemuksia. Aina saa myötäelämistä. Ryhmässä on positiivinen ja kannustava henki, aina löytyy apua ja aikaa jutella. Ryhmään saa purkaa huonoa oloa ja valittaa tai jakaa elämän tähtihetkiä, molemmille on tilaa.”
Marin yhteystiedot:
vatanen.mari@gmail.com
Nuoret aikuiset -verkkosivu
Vilma Pekkanen, 33 työskentelee järjestösihteerinä, tosin hän on juuri jäämässä äitiyslomalle, kun perheen 4-vuotias esikoinen saa sisaruksen heinäkuussa. WhatsApp-vertaistukiryhmässä Vilma on ollut mukana 2,5 vuotta.
Miten päädyit mukaan ryhmään?
"Kuulin WhatsApp-ryhmästä ja halusin liittyä, koska pienemmässä ryhmässä on helpompi keskustella aroista aiheista. Yllättävän diagnoosin saatuani asia oli uusi ja pelottava. Ryhmässä oli ihmisiä, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa."
Kuinka tärkeää ryhmässä annettu vertaistuki on? Mitä se on antanut sinulle?
"Vertaistuki on korvaamattoman arvokasta. Olen saanut paljon kokemuksia ja tsemppejä sekä käytännön vinkkejä mm. työelämään AN:n kanssa ja tietoa erilaisista apuvälineistä, mutta myös tietoa, jota ei löydy muualta, kuten oireiden moninaisuudesta ja leikkauksen jälkeisestä elämästä. Keskustelu on avointa ja rehellistä, kaikkien kokemukset ovat yhtä arvokkaita."
Osallistutko usein ryhmän keskusteluihin?
"Kaikki aiheet eivät ole itselle ajankohtaisia tai tuttuja, jolloin luen mielelläni muiden kokemuksia. Jaan omia kokemuksia ja ajatuksia, sekä kyselen muilta aiheista, jotka ovat mietityttäneet."
Vertaistuki on korvaamattoman arvokasta. Keskustelu on avointa ja rehellistä, kaikkien kokemukset ovat yhtä arvokkaita.
Vilma
On mahtavaa, että toimintaa pidetään yllä. Henkiseen tukeen kokemusasiantuntijuus on paras ja voimakkain apu.
Laura
Laura Ahvonen, 42 työskentelee projektipäällikkönä. Hän on kahden lapsen äiti. WhatsApp-ryhmässä Laura on ollut mukana muutaman kuukauden.
Miten päädyit mukaan ryhmään?
”Sain AN-diagnoosin viime vuoden elokuussa. Loppuvuodesta minulle selvisi, että kasvain on niin iso, että se pitää leikata. Se oli suuri, jos ei shokki, niin pysähdyksen paikka, niinpä rupesin etsimään tietoa netistä ja törmäsin Sanyyn. Olin heti yhteydessä yhdistykseen ja oli mahtava juttu, että sain saman tien jutella jonkun kanssa, joka tietää mistä on kyse. Sitä kautta sain myös vertaistukihenkilön, Mari Vatasen, joka kertoi ryhmästä.
Hän sanoi, että ryhmän henki on rento ja siellä voi avautua vaikka on vain huono päivä, ihmiset ymmärtävät. Leikkaukseni lähestyessä laitoin sitten ryhmään viestin ja sain heti monta kymmentä vastausta. Oli tosi tervetullut fiilis.”
Kuinka tärkeää ryhmässä annettu vertaistuki on? Mitä se on antanut sinulle?
”Ryhmä on ollut aivan korvaamaton apu, sillä kukaan ei voi tietää paremmin kuin sellainen, joka on käynyt saman läpi. Vertaistuesta olen saanut mielenrauhaa ja faktatietoa.
Leikkausaikani sain 1,5 viikon varoitusajalla. Ryhmäläiset jakoivat heti käytännön kokemuksia sairaalaan ja tsemppasivat paljon, kertoivat miten ovat itse toipuneet ja mihin on hyvä varautua. Se oli rauhoittavaa. Kokemuksethan ovat henkilökohtaisia eikä niitä voi verrata, mutta sain hyviä esimerkkejä siitä, mitä on odotettavissa.
Julkiselta puolelta ei saanut henkistä tukea lainkaan, joten jos tätä ryhmää ja yhdistystä ei olisi, niin voi olla, että minä olisin hullujen huoneella”, naurahtaa Laura. ”On mahtavaa, että toimintaa pidetään yllä. Henkiseen tukeen kokemusasiantuntijuus on paras ja voimakkain apu.”
Osallistutko usein ryhmän keskusteluihin?
”Laitan viestiä omista tarpeistani. Välillä ryhmässä käydään keskustelua asioista, jotka eivät minua kosketa, mutta yleensä luen nekin. Meitä on mukana monenlaisia, toiset on aktiivisempia ja osa kirjoittaa vähemmän tai ei ollenkaan. Jokainen saa olla mukana juuri niin kuin haluaa.”