Näkö, tunto ja tasapainoelin
Näkö antaa tiedon horisontista ja ympärillämme olevista esineistä. Aivot arvioivat noiden esineiden liikkeen perusteella, miten nopeasti liikumme suhteessa niihin. Silmissä olevat ongelmat, kuten esimerkiksi kaksoiskuvat tai muut näköhaitat voivat lisätä tasapaino-vaikeutta. Näköhavainto voi joskus sekoittaa tasapainokokemusta. Esimerkiksi liikenteessä tai tavaratalossa liikkuessa ympäristön liike tuottaa huimaustunteen, kun keho luulee tarvitsevansa korjausliikkeitä tasapainon ylläpitämiseksi.
Monelle on tuttua liukuportaissa tai avoimissa kierreportaissa kulkemisen epämukavuus. Monelle on tuttua myös se, miten ryhmäjumpassa ei tasapainoliike tahdo onnistua, vaikka kotona yksin tehden se hyvinkin sujuu. Junassa istuessa naapurijunan liikkeellelähtö aiheuttaa hetkellisen huimauksen tunteen, vaikka oma juna pysyy vielä paikoillaan.
Alaraajojen nivelissä, jänteissä ja lihaksissa olevat tuntohermopäätteet kertovat aivoille, millainen maasto jalkojen alla on. Tätä kehosta saatavaa proprioseptista tietoa tarvitaan lihasjänteyden sovittamiseksi tilanteen vaatimusten mukaiseksi tai tasapainoreaktioiden käynnistämiseksi. Tasaisella kävellessä alustan muutokset pystyy ennakoimaan paremmin ja on helpompi pitää yllä tasapainoa. Epätasainen maasto, esimerkiksi luontopolulla, tuottaa proprioseptiikalle ja aivoille töitä. Tuntopäätteitä on kaikissa nivelissä ja ne antavat tietoa aivoille kehon osien asennoista.
Tasapainoelin eli vestibulaarielin on kolmas aivoille tietoa tuova systeemi. Se sijaitsee sisäkorvassa, josta 8. aivohermo välittää tiedon aivoihin. Molemmissa sisäkorvissa on oma tasapainoelimensä. Tasapainoelin havainnoi kolmiulotteisesti kehon asentoa ympäristössä. Se muodostuu useasta pienestä eri ulottuvuuksissa sijaitsevasta kanaalista, joissa nesteen liike kertoo tasapainohermon välityksellä aivoihin, missä asennossa pää ja keho milloinkin ovat. Tasapainohermolla on yhteys myös silmän liikkeisiin sekä toisaalta kallon ja kaularangan välisissä nivelissä toimiviin tuntohermopäätteisiin. Näin eri lähteistä saatavaa tietoa synkronoidaan.
